L�nkipohjan taistelu 16.3.1918

Ylip��llikk� Mannerheimin valkoisten yleishy�kk�yst� varten koottiin maaliskuun 1918 alussa �J�ms�n ryhm�, jonka teht�v�n� oli suorittaa H�meen-rintaman vasemmalla siivell� saarrostava hy�kk�ys Oriveden asemaa kohti. J�ms�n ryhm��n kuului kolmisenkymment� eri aselajiyksikk��, yhteens� noin 4 000 miest�.

Valkoiset hy�kk�ysjoukot

L�nkipohjan taisteluun valmistautuvan eversti K. F. Wilkmanin ryhm��n tuli yhteens� 19 komppaniaa eli noin 2 500 miest�, 22 konekiv��ri� (kuularuiskua) ja 9 tykki� (76 K 02) sek� useita satoja hevosia. Eversti Wilkman oli laatinut 13.3. taisteluk�skyn, joka tarkoitti L�nkipohjassa olevien punaisten tuhoamista eik� vain karkottamista. Sen mukaan kaksipuolinen hy�kk�ys toteutetaan seuraavasti:

- id�st� (H�mepohjasta) hy�kk�� majuri T. Aminoffin ryhm� eli Sein�joen Krenat��ripataljoona, kaksi eskadroonaa Uudenmaan Rakuunarykmentist� ja O. Palmen 2. tykkipatteri, noin 1 000 miest�
- pohjoisesta (Ev�j�rvelt�) hy�kk�� ratsumestari O.Wilkmanin ryhm� eli Pohjois-H�meen rykmentin II pataljoona, jossa oli kaksi komppaniaa lapualaisia ja yksi komppania keskisuomalaisia (t�st� pataljoonasta k�ytet��n usein harhaanjohtavasti pelk�st��n nime�
�Lapualaispataljoona�) sek� N. Palmen 4.tykkipatteri, yhteens� noin 560 miest�
- l�nnest� (Vilkkil�st�) hy�kk�� kapteeni A. Heikinheimon Per�-Pohjolan hiihtopataljoona, noin 315 miest�

Reserviksi oli k�sketty majuri S. �bergin Vaasan Krenat��ripataljoona, noin 600 miest�. Joukot olivat edellisten viikkojen aikana ryhmitetty mahdollisimman l�helle rintamalinjaa oleviin taloihin ja kahteen kansakouluun. L�mpim�t majoitustilat olivat kaikki tupaten t�ynn�,


Punaiset puolustajat

L�nkipohja oli joutunut punaisten valtaan noin viisi viikkoa ennen L�nkipohjan taistelua eli helmikuun 1918 alkupuolella. L�nkipohjalaiset valkoiset olivat siirtyneet v�hitellen pohjoiseen yli rintamalinjan. Kyl��n j�iv�t vain palkolliset, naiset ja lapset.

Tiedot L�nkipohjaa puolustavista punaisista ja heid�n aseistaan ovat ep�m��r�isi�, ja arviot taisteluvahvuudesta liikkuvat 600 � 2 000600 � 2 000 miehen v�lill�. Seuraavassa kirjallisuudesta ker�ttyj� tietoja L�nkipohjan etel�puolella olevien punakaartilaisten lukum��rist� ja aseistuksesta maaliskuun alkupuolelta: L�ngelm�ell� 1 100 miest�, 10 konekiv��ri�, 1 tykki Orivedell� 1 500 � 2 0001 500 � 2 000 miest�, 1 konekiv��ri, 1 tykki Kuhmalahdella 800 miest�, 2 � 3 konekiv��ri�, 2 tykki� Sahalahden Sappeessa 400 miest�, 1 konekiv��ri Kangasalan kirkolla 150 miest�, 1 konekiv��ri, 1 tykki Yhteens� 4 000 � 4 5004 000 � 4 500 miest�, 15 � 16 konekiv��ri� ja 5 tykki�.

Punaisten joukot olivat hajallaan ja niiden keskitys osittain ep�onnistui. Siirrot j�iv�t kesken. L�nkipohjan puolustukseen mobilisoitiin v�ke� l�helt� ja kaukaa. Joukossa oli vapaaehtoisia ja puoliksi v�kisin vietyj� L�ngelm�en, Oriveden ja J�ms�n miehi�. L�nkipohjaa puolustamaan tuli punakaartilaisia mm. Urjalasta, H�meenlinnasta, Tuusulasta, Keravalta, M�nts�l�st� ja Espoosta. Helsingist� mainitaan tulleen punaisten valiojoukon, komppania helsinkil�isi� voimailijoita ja voimistelijoita, joiden punaisissa k�sivarsinauhoissa oli tunnus HELSINKI A. Tuusulan punakaarti (300 miest�) asettui Vilkkil��n, koska majoitustilat L�nkipohjan keskustasta loppuivat.

Arviot punaisten puolustajien m��rist� vaihtelevat. Ruotsalaisen l�hteen W.A.Douglas mukaan �v�hint��n 2 000 miest� arvioidaan olleen sijoitettuna L�nkipohjaan�. Sama lukum��r� toistuu kartassa �Hurri 2000�. Vihtori Hurri oli L�nkipohjan punap��llikk�, mutta haavoittui jo 12.3. Ev�j�rven taistelussa eik� osallistunut L�nkipohjan taisteluun.

Taistelun alkaessa lauantaina 16.3. arvioidaan yleisemmin punaisia olleen L�nkipohjassa noin 1 000 miest�. Suhteellisen luotettavalta tuntuu Hurrin ilmoitus 11.3., ett� L�nkipohjassa oli 552 miest�, siis viisi p�iv�� ennen taistelua. Todenn�k�ist� kuitenkin on, ett� vajaan viikon aikana punaisten joukkojen vahvuus on kasvanut, koska tiet etel��n olivat auki ja Oriveden rautatieasemalta on vain vajaa 30 km L�nkipohjaan. Aseita punaisilla puolustajilla oli kymmenkunta konekiv��ri�, mutta ainoan tykkins� he olivat menett�neet jo 12.3. Ev�j�rven taistelussa lapualaisille. Sama tykki tuli nyt ampumaan punaisia vastaan. (Tykki on Lapuan kirkkopihalla muistomerkkin�).

L�nkipohjan valtaus � hy�kk�ys kolmelta suunnalta


Taistelujen kartta. L�hde: Suomen vapaussota 1918. Kartasto ja tutkimusopas.
Toim. Juhani Aunesluoma ja Martti H�iki�. Vapaussodan Invalidien Muistos��ti� ja WSOY 1995.

L�nkipohjaan johti kolme tiet� valkoisten puolelta: yksi id�st�, yksi pohjoisesta ja yksi l�nnest�. Punaiset olivat hyvin ennakoineet n�m� kolme potentiaalista valkoisten hy�kk�ysuraa. Konekiv��rien sijoittelu maastoon ja naamioidut etuvarustukset olivat sotilaallisesti hyvin harkittuja ja osoittautuivat taistelussa tehokkaiksi. Punaiset osasivat odottaa hy�kk�yst�.

Valkoisten hy�kk�yksen aloitti id�st� ryhm� Aminoff, jonka tykkipatteri avasi tulen lauantaiaamuna 16.3.1918 klo 7 ensimm�inen Ristinm�elt� ammuttu tykinammus osui Laurilan taloon, joka oli Uotilan talon edess� pitk� sivu hy�kk��jiin p�in. Toinen ammus osui punaisten Uotilan esikuntaan. Uotila oli Laurilan takana, p��ty hy�kk��jien suuntaan ja se syttyi heti palamaan. Tulipalo levisi ja L�nkipohjassa paloi kaikkiaan nelj� taloa. Ryhm� Wilkman pohjoisesta ja Heikinheimon pataljoona l�nnest� (Vilkkil�) saivat taistelukosketuksen siin� kahdeksan maissa.

Punaisten ehk� yll�tt�v�nkin tehokas puolustus pys�ytti varsin pian Aminoffin ja Heikinheimon taisteluosastojen etenemisen. Ne j�iv�t suojautuneina l�hes paikoilleen ja odottivat ryhm� Wilkmanin rintamahy�kk�yksen etenemist� pohjoisesta valtamaantien suunnasta. Rinnemaasto oli puolustaville punaisille edullinen ja varsin pian alkoivat valkoiset k�rsi� huomattavia tappioita. Lapualaisten taisteluhengen lamaannutti molempien lapualaisten komppanian p��llik�iden, Ilmari ja h�nen is�ns� Matti Laurilan kaatuminen kohta taistelun alettua Sulunj�rven �kanjonissa�. Noin kymmenen maissa lauantaiaamuna kaikilla kolmella rintamalla taistelu oli juuttunut paikalleen.

T�ss� vaiheessa eversti Wilkman k�ski hy�kk�ykseen reservin� olleen Vaasan Krenat��ripataljoonan (noin 600 miest�). �Vaasan marssia� laulaen pataljoona komentajansa majuri �berg eturintamassa rynt�si �kkirynn�kk��n punaisten etuvarustusta vastaan yhdess� lapualaisten ja keskisuomalaisen komppanian kanssa. Valkoisten suuri ylivoima ratkaisi nopeasti taistelun pohjoisessa ja punaiset joutuivat pakokauhuun. Kun viel� pieni valkoisten ratsuosasto (noin10 ratsukkoa) etel�st� V�stil�n suunnasta oli tullut tiedustelemaan taistelutilannetta, murtui punaisten p��voimien taisteluhenki, ja sek� Wilkman ett� Aminoff joukkoineen valtasivat L�nkipohjan puoleen p�iv��n menness�.

Heikinheimon pataljoona sen sijaan oli alivoimaisena juuttunut paikoilleen Vilkkil��n ja odotti Wilkmanin ryhm�n hy�kk�yst� puolustajien (Tuusulan punakaarti) selk��n. Taistelu Vilkkil�st� p��ttyi iltap�iv�ll� valkoisten voittoon, ja iltaan menness� lauantaina maaliskuun 16. p�iv�n� 1918 L�nkipohja ja Vilkkil� oli vallattu. �H�meen lukko� oli murrettu ja eteneminen Orivedelle ja Tampereelle alkoi.

Suurin osa punaisista p��si kuitenkin pakenemaan L�ngelm�veden j��t� ja metsi� pitkin Oriveden suuntaan. N�in ollen J�ms�n iskuryhm�n tavoite L�nkipohjan valtaamiseksi oli saavutettu, mutta eversti Wilkmanin lopullinen p��m��r� L�nkipohjan punaisten tuhoamiseksi ei onnistunut, vaan p��osa punaisista karkasi. Se oli valkoisille pettymys.

Norjalainen kentt�sairaala matkalla L�nkipohjasta Oriveden kautta Kangasalle 23.3.1918.
Kuva: Harald Natvik: Fra den finske frihedskrig (1918).

L�nkipohjan taistelun tappiot

Valkoisten kokonaistappioiksi on ilmoitettu 37 kaatunutta ja 88 haavoittunutta, n�ist� Aminoffin joukon tappiot olivat 11 kaatunutta ja 27 haavoittunutta. Aamulehdess� 1928 olleen tiedon mukaan Wilkmanin ryhm�n tappiot olivat 24 kaatunutta ja noin 50 haavoittunutta. Ainakin kaksi ruotsalaista on ilmoitettu kaatuneiksi L�nkipohjassa. Heikinheimon pataljoonan tappioista ei ole tietoa.

Punaisten tappioista on kirjallisuudessa esitetty monia ristiriitaisia lukuja ja arvioita. Suurin erimielisyys vallitsee taistelussa kuolleitten ja my�hemmin teloitettujen punaisten lukum��riss�. Yleisin toteamus on, ett� L�ngelm�en hautausmaalle haudattiin 129 punaista, joista osa oli taistelun j�lkeen teloitettuja.

Yhteenvetoa

Kapteeni Lauri Han�n Aminoffin pataljoonasta toteaa 14 vuotta my�hemmin 1932 Suomen Sotilasaikakauslehdess� itse taistelussa mukana olleena, ett� sukset olisivat olleet tarpeen vahvassa lumessa edetess�. Toiseksi puolustajien oikein sijoitetut ja valppaasti k�ytetyt konekiv��rit kykeniv�t t�ydellisesti est�m��n hy�kk��j�n k�ytt�m�st� omaa tulivoimaansa tukeakseen tehokkaasti jalkav�kens� hy�kk�yst�. Sen lis�ksi konekiv��rit kykeniv�t suojaamaan puolustajan per��ntymisen. Taistelun johtajien olisi ollut tunnettava maasto ennakolta, jotta olisi voitu saavuttaa taisteluosastojen yhteistoiminta. Karttojen puuttuessakin on osattava jatkuvalla tiedustelulla ja yhteydenpidolla pysy� selvill� tilanteesta, ettei suurta taisteluvoimaa pid�tet� osallistumasta taisteluun tilanteen ep�selvyyden t�hden � niin kuin k�vi t�ss� taistelussa.

Eri taisteluosastojen yhteisvaikutus oli suunniteltu hyvin ja se onnistui taistelukent�n laajuudesta huolimatta suunnitelman mukaisesti. Ryhm� Wilkmanin toiminta vaikutti ratkaisevasti siihen, ett� puolustajan vahva etuvarustus murtui ja se herpaannutti ryhm� Aminoffin edess� olevat puolustajan p��voimat. Se ratkaisi my�s Heikinheimon pataljoonan taistelun onnistumisen hy�kk��m�ll� L�nkipohjasta Vilkkil�n puolustajien selk��n.

L�nkipohjan valtaamista pidet��n Vapaussodan merkitt�v�n� valkoisten voittona, joka osoitti, ett� valkoinen armeija kykenee liikkuviin operaatioihin laajalla alueella. Valkoisten tappiot olivat yll�tt�v�n pienet verrattuna taisteluun osallistuvien joukkojen m��riin. Punaisten taistelussa kaatuneiden todellista m��r�� on ollut vaikea arvioida luotettavien l�hteiden puuttuessa.

Valkoisten joukot eiv�t j��neet lep��m��n L�nkipohjaan, vaan jo seuraavana p�iv�n�, sunnuntaina 17.3.1918, ne l�htiv�t kiireesti Oriveden ja Er�j�rven suuntaan, jotta pakeneville punaisille joukoille ei j�isi aikaa ryhmitty� puolustukseen Orivedell�. Eversti Wilkman antoikin jo valtausp�iv�n iltana klo 19.30 joukoilleen uuden k�skyn Oriveden valtaamiseksi.

L�nkipohjan taistelun muistolle

L�nkipohjan taistelulle on pystytetty kolme muistomerkki�. Kyl�n keskustaan 16.3.1921 pystytetyss� muistomerkiss� on teksti �Lapuan lumiaura is� ja poika Matti ja Ilmari Laurila kaatuivat voittajina L�nkipohjan taistelussa 1918�. Toinen muistomerkki Hirskankaan m�ell� paljastettiin 24.7.1938 ja kolmas Matti Laurilan kaatumispaikan muistolaatta VT 9:n ja L��l�j�rventien risteyksess� 9.6.1990.

Professori Erkki Kantolahden esitelm� Ruutiukkojen lounastilaisuudessa 10.03.2008