Käynti Uudessa Palvelutalossa

Aamulla alkoi huoneeni pyörii,
ja silloin kun sidoin kenkäni nyörii.
Niska on jumissa, korvissa soi.
Mitähän tämäkin olla voi?

Läksin mä katsomaan paikkaa uutta,
selvittämään taudin vakavuutta.
Lipan alle mun matkani juuttui.
Ovesta kun kahva kai puuttui.

Ovelta palasin, auttoi tavaus,
pylväässä luki: OVEN AVAUS.
Siitä kun painoin se aukeni heti.
Jälkeeni itsensä kiinni veti.

HOITAJA, LÄÄKÄRI. LABRA ja syyni.
Nyt on jo oloni aika tyyni.
Merjalle pitää mun ilmoittaa,
että laskun hän tietää kirjoittaa.

Myös yläkerrassa käynyt oon siellä.
Aluks oli tunne, et oisin vain tiellä.
Vaan Arjahan kyseli; voisinko tulla?
Olisiko muutama runo sulla?

Vanhukset kaipaavat lehtien lukijaa,
ulkoiluttajaa, päälle pukijaa.
Kokemusta mulla on vähän.
Ajattelin; jääköhän tämä tähän?

Kelpaisko pelkkä läsnäolo,
ettei tunne olisi nolo?
Tulisin vapaaehtoiseks,
olisin hetkisen, sitten veks!

Kaikki nuo läpi käytyäni
vieläkin jatkuu pyörintäni.
Kun en tarvitse käydä töissä,
on maailmani pienissä ympyröissä.

Syksyllä 2011, Anneli Virtanen